70-luvun alussa naapurissamme oli pieni maatila, ja siellä oli vuohia, kanoja, hanhia-ja tietenkin lampaita. Kerran syntyi pieni karitsa jota uuhi ei huolinut, ja pian karitsalla todetiin leukemia. Karitsan nimeksi tuli Neiti Sievänen. Sain ruokkia Neiti Sievästä tuttipullosta, ja se oli kuin pieni koira joka seurasi minua ympäriinsä. Neiti Sievänen ei selvinnyt tästä elämästä-mutta sen muisto jäi mieleeni-pieni, urhea ja uskollinen karitsa, joka myöhemmin palasi elämääni Villa Ylle:n muodossa…

Vuonna 1993 aloitin artenomi opintoni Turussa ja tutustuin siten huovutuksen-joka tuli jäädäkseen. Mitä enemmän yritin osallistua kursseille jotta saisin villavarastoni käytettyä-sitä enemmän sei vei mukaansa ja villavarastoni vain kasvoivat. Olin villaholisti…

Valmistututtuani vuonna 1997 tein erilaisia alan töitä (m.m. opetusta ja tekstiilisuunnittelua) ja lopulta vuonna 2003 minulle tarjoutui tilaisuus opettaa huovutusta ruotsinkielisessä työväenopistossa Helsingissä (Helsingfors arbis). Opettaessani huomasin että opin itse samalla ja paljon -oppilaat esittivät kysymyksiä joita en ollut koskaan edes ajatellutkaan-ja otin haasteet vastaan ja kokeilin kehittelin erilaisia valmistusmenetelmiä riippuen oppilaan voimista ja taidosta. Opetustyö huovutuksen parissa on ollut niin inspiroivaa että heräsi ajatus omasta yrityksestä ja siksi lähdin erikoistumisopintojen pariin vuonna 2007-2008-villa materiaalina. Yrityksen nimi oli jo ollut valmiina jo nelisen vuotta, se syntyi sanaleikin ja sarjakuvaharrastuksen kautta, näin siis Villa Ylle sai alkunsa…

Omat vaatimukseni laadun tiimoilta on korkea – ja panostan siksi tuotteisiin paljon aikaa ja vaivaa jotta ne olisivat kestäviä, monipuolisia käytössä ja helppohoitoisia. Valmistusprosessia ei jätetä kesken-vaan se viedään loppuun asti jotta tuloksena olisi kestävä ja monipuolinen tuote. Taustalla toimii ajatus ajoista jolloin huono halvalla massatuotettu esine oli lähes tuntematon käsite…

Tuotantoprosessin aikana kaksi koiraani osallistuvat myös laaduntarkkailuun-ja joudun joskus toteamaan että koirani eivät ilmeisesti hyväksyneet laatua tai muotoilua tuotteessa ja ehkä minun on vielä kehiteltävä jotain…
Koirani osallistuvat myös materiaalinhankintoihini-ne tuottavat kiharaa huopuvaa karvaa jota sekoitan lampaanvillaan, lopputuloksena koruja.

Olen myös kaivannut kestäviä koiranleluja jotka ovat myrkyttömiä ja kestäviä-omat silppurini hajottavat pehmolelut alta aikayksikön-tuotannossa on siis myös karvakuonoille jotakin saumatonta, myrkytöntä ja kestävämpää…

Toivon että tuotteeni tuovat paljon iloa arkeen ja juhlaan, niin ihmisille kuin lemmikeille…
Eva Kyrklund

Artenomi